Teinivuorineuvos
En ole koskaan hirveämmin ymmärtänyt, miksi ihmiset olettavat oman arkielämänsä kiinnostavan muita kuin lähipiiriään. Lukemattomat suomalaiset – iästä tai sukupuolesta riippumatta – omaavat tämän oudon ja suorastaan typerän taustaolettamuksen. Syytän tästä kaikesta trendikkäästi mediaa. Roskalehtien tyhjänpäiväiset kolumnistit, jotka ehkä juuri ja juuri osaavat tavuttaa, pommittavat lammasaivoisten taviksien neuroneita semmoisella tahdilla, että ei ihmekään, jos jokunen niistä luulee osaavansa kirjoittaa samanlailla. Niin myös luultavasti osaavatkin, erona on vain se, että tavikset eivät saa tästä palkkaa – juttujen taso on kyllä yhtä laadukasta . Hyvänä esimerkkinä huonosta kolumnistista löytyy maakuntalehti Keskisuomalaisen sivuilta. Jossain viihdepuolella kirjoittelee joku outo, elämänsä pilannut uusiosinkku, joka valittaa kerta toisensa jälkeen elämästään ja kuinka ei saa miestä – kuitenkin aina pysyen hyvin vahvana naisena. Juuri niinkuin Sinkkuelämää-sarjassakin. Naisella on myös vitun ärsyttävä kuva tekohymyineen.
Ehkäpä juuri tämän naisen inspiroimana on olemassa esimerkillinen, aivan järjettömän kiinnostava ja maailmankaikkeuden mullistava “elämäntyyli”-blogi: No 1 In Threesome. Itse nimihän on varsin näppärä ja lupaavakin. Katsoen blogin kuvauksen Blogilista.fi-sivustolta, into kuitenkin hieman hiipuu. “Just about twenty years, a girl, clothes, culture, perfumes, politics, coffee, music and everything besides it.” Minkä helvetin takia näiden ihmisten pitää aina luetella nämä samat vanhat subjektiivit tähän ja lisätä loppuun “ja kaikkee muuta”. Eli blogisi käsittelee kaikkea, onneksi olkoon, olet helvetin nerokas. Nämä ovat TAGEJA. Noh, onhan tuossa listassa yksi yllättäväkin sana, nimittäin “politics”. Mitä? Nuoren naisenalun tyyliblogi, joka käsittelee myös politiikkaa? Pieni tuhoontuomittu toivonkipinä sisälläni ajattelee tässä vaiheessa että voisiko tämä sittenkin olla älykäs pinnallisia nuoria parodisoiva kirjoittaja.
Sitten näin itse sivun.
On aivan ymmärrettävää, etteivät kaikki osaa eivätkä halua panostaa bloginsa ulkonäköön, mutta ei helvetti, mikä tuo blogin otsikkoa häiritsevä “kollaasi” on? Oma naama – vieläpä samasta kuvasta – lätkäistynä kolmeen kertaan oikealle puolelle, ikään kuin varmistamaan, että tämä blogi kertoo MINUSTA ja vain MINUSTA. Vasemmalla puolella on nähtävästi neitosen jalat. Ne roikkuvat katosta.Näiden alapuolella on vielä yksi pärstäkuva varmistamaan ettei kenellekään jää varmasti epäselvyyttä että tämä blogi kertoo juuri tästä kyseenomaisesta henkilöstä. Tässä vaiheessa on lähes varmaa, että kyseessä on pääkaupunkiseudulla asuva rikas ja hellitty himoshoppailija, joka ei koskaan elämässään ole nähnyt vaivaa minkään eteen. Politiikka luultavasti tulee mukaan siinä, että tyttönen ei voi kuulua mihinkään muuhun puolueeseen kuin kokoomukseen
Itse kirjoitukset todistavat hypoteesini kirjoittajan luonteesta hyvin oikeaksi. Hän on jopa liittynyt kokoomusnuoriin lähiaikoina. Postauksia dominoivana aspektina löytyy runsas valokuvien käyttö. Teoriassa hyvä asia, käytännössä ei niinkään, jos kaikki kuvat ovat tälläisiä: Esim.1 Esim.2. Taloussanomien tai aamulehden kanssa poseeraaminen ei auta pätkääkään sinua, lopeta se. Näytät idiootilta. Och please! Älä käytä suomea,englantia ja ruotsia sekaisin, et vaikuta yhtään sen kansainvälisemmältä.
Ei tätä jaksa kauaa selata. En edes tunne intoa haukkua tätä tyttöä helvetin syövereihin, koska koko blogi ja kirjoittaja on niin järjettömän sieluton ja tylsä luksus-elämäntyyleineen ja ärsyttävine ystävineen. Sanonpa nyt vielä kuitenkin hyvän (arki)elämästä kertovien blogin kolme mahdollista ilmenemismuotoa: Ensinnäkin on mahdollista pitää viihdyttävää lifestyle-blogia, jos on hyvä kirjoittaja. Toiseksi, jos omaa erikoisen asuin- tai työpaikan, ponkaisee kirjoitusten taso heti siedettävälle tasolle. Kolmantena vaihtoehtona on ns.”vitun hyvä tyyppi”-kortti, johon suurin osa kirjoittajista luottaa. Ei, te ette ole niin hienoja ihmisiä että olisitte kiinnostavia. Ruvetkaa vaikka huoraamaan että saisitte hyvää kirjoitusmateriaalia, vaikkakin sekin ammatti on jo aika cliché.
PS: Haha, löytyihän täältä huumoriakin – harmittavasti tyttö itse on tosissaan. Berlyn (helvetin hieno alias) ei tykkää irlantilaisten äänestystavoista ja analysoi niitä näin: “Tosi huono juttu tällainen Lisssabon Treaty, olisivatko syyt kieltäytymiseen esimerkiksi a) kaveri sanoi niin ja näin niin mullakin nyppii b) kummallinen itsenäisyyden menettämisen pelko c) pelottavat isot EU-maat ja niiden päättömät päätökset vai kenties (tai kuulemma) d) “Maa ei ole saanut jäsenyydestään mainittavaa hyötyä. Turhaksi koetulle EU:lle halutaan antaa näpäytys”. Hyvä että yleistät näin hienosti koko kansan saman tyhmyyden alle. Olet luultavasti itse perehtynyt irlantilaisten sielunelämään niin perinpohjaisesti, että tiedät täsmälleen miksi he äänestivät näin.
Hieno plussa tuo kuva, jossa on raudanluja politiikka-ilme päällä, joka liittyy tekstiin aivan helvetin hyvin.
syyskuu 22, 2008 klo 4:24 pm
Mitäpä tähän sitten sanoisi.
Jos kyseinen blogi (tai mikä vaan muu niistä, joita olet täällä kommentoinut) on niin huono/älytön/kauhea/jne., niin miksi edes vaivaudut lukemaan yhtä postausta pidemmälle? Ai niin, jotta saisit kommentoida niitä viisaasti omassa blogissasi. ;o Ei siinä mitään, rakentava kritiikki olisi ok, mutta tästä se alkaa olemaan hieman kaukana.
Ei sillä, on hienoa, että joku (sinä) uskaltaa ottaa blogin aiheeksi jotain hieman epätavallisempaa. Tylsiä blogeja on tosiaan netti täynnä – mutta se on henkilökohtainen mielipiteeni. Ei minua esimerkiksi kiinnosta muotiblogit (tai vaikka ne BB-blogit) pätkän vertaakaan, mutta monia muita kiinnostaa. Miksi siis kirjoitat olettamuksella, että juuri sinä olet ‘oikeassa’ (“Ei, te ette ole niin hienoja ihmisiä että olisitte kiinnostavia”)? Ookoo, sinua ei kiinnosta, mutta muita voi kiinnostaa, eikö? Miksi edes itse kirjoitat blogia; miksi oletat, että joitakin kiinnostaa lukea näitä?
Vaan jään innolla odottelemaan, mitä seuraavaksi keksit kritisoida. =)
syyskuu 22, 2008 klo 9:30 pm
ootpa pikku ilkimys:(
syyskuu 23, 2008 klo 3:56 pm
Oceansoul
Tarkoituksenani on palvella blogeja lukevaa väestöä tarjoamalla heille mahdollisuuden nähdä, miten epäpätevää proosaa taikka asiatekstiä he lukevatkaan ja miten epäpätevästi luoduista lähteistä. Eli olen täällä palvelemassa kansaa.
Oli kyse sitten intuitiivisesta maalaisjärjestä tai jostain muusta, normaali rationaalinen ihminen huomaa, että monesta blogista oikein hohkaa sen huonolaatuisuus – harmittavasti kaikki eivät selvästikään ole normaaleita rationaalisia ihmisiä, eivätkä tähän täten kykene. Joten meillä muilla on oikeus ja velvoite auttaa heitä. Jos ihmiset päättävät olla puuttumasta ympärillään oleviin epäkohtiin sen takia etteivät halua satuttaa ketään, ei maailma tule koskaan sen paremmaksi paikaksi.
Jos kärkevä tyyli oikeasti jotain satuttaa, kannattaa arvioida uudelleen julkisen blogin pitämisen miellekkyyttä.
syyskuu 24, 2008 klo 3:01 pm
omg lol. no blogi voi olla jollekin vaan oma pieni hobby eikä siinä haeta mitään laatustandardin täyttämistä. anna jengin puuhastella
syyskuu 25, 2008 klo 3:51 pm
Niinhän annankin, en minä ihmisten puuhastelua mitenkään estää yritä. Tämähän on vain “pieni hobby” itselleni.
syyskuu 27, 2008 klo 2:43 pm
“monesta blogista oikein hohkaa sen huonolaatuisuus – harmittavasti kaikki eivät selvästikään ole normaaleita rationaalisia ihmisiä, eivätkä tähän täten kykene.”
Toki, mutta tosiaan tuskinpa kauhean monia kiinnostaa se, että onko hänen bloginsa laadultaan sinun (tai minun) mielestäni hyvä. Ja miksi tarvisikaan kiinnostaa. Sinänsä nettisivuja ja muita pitäessä toki täytyisi ajatella niitä lukijoitakin, mutta.. Henkilökohtaista blogia pitäessä kai on tärkeintä vain se, että saa itse kirjoittaa mieltään painavista / kiinnostavista asioista. Ne, joita kiinnostaa, voivat niitä sitten lukea. Muut voivat vaikka olla ihan hiljaa. (Ei, se ei paranna maailmaa ollenkaan, oli netissä sitten turhia blogeja tai ei. Tämäkin on varmasti monen mielestä turha ja huono blogi.)
Kritiikki on hyväksi – rakentava sellainen varsinkin, mutta kannattaisikohan sitten osoittaa se palaute suoraan blogin pitäjälle? Siitä olen samaa mieltä, että kritiikki täytyy kestää, jos julkista blogia pitää, mutta toki kriitikin antajankin on mietittävä, mikä menee yli hyvän maun rajojen.
syyskuu 27, 2008 klo 6:38 pm
“Toki, mutta tosiaan tuskinpa kauhean monia kiinnostaa se, että onko hänen bloginsa laadultaan sinun (tai minun) mielestäni hyvä.”
Näin ollen hän ei noteeraa sinulta tai minulta tullutta palautetta. Siis jos hän ei oikeasti välitä.
“Hyvän maun rajat” on niin häilyvä käsite.
lokakuu 1, 2008 klo 7:24 pm
Ei varmastikaan ole mitään vikaa kirjoittaa omasta elämästään, (kahvila)kulttuurista ja vaatevalinnoistaan “politiikalla” höystettynä, mutta itsekin koen kirjoittajan tekstistä paistavan asenteen hieman, noh, surullisena.
On hienoa, että nuorella naisella löytyy noinkin roimasti itsekuottamusta (itse en kyllä rohkenisi käyttää svenskaa, suomea n englantia sekaisin..), mutta kunhan tämä typykkä pääsee sinne oikikseen tai kauppikseen, voi järkytys olla suuri kun vastaan kävelee 100 pidempää, hoikempaa, tyylikkäämpää ja kauniimpaa tyttöä, jotka puhuvat sujuvasti kuutta eri kieltä. Ja ennen kaikkea ymmärtävät, että antamalla itsestään asiallisen ja normaalin kuvan, säästyvät siltä pellen leimalta, jonka saa otsaansa raiskaamalla blogissaan “politiikasta puhumisen” -käsitteen.
On eri asia tietää miten tulojakauma Suomessa on kehittynyt, miksi näin on käynyt ja mitä ongelmia siihen liittyy, Lissabonin sopimuksen sisältö, optioiden ja osakkeiden määritelmät etc, mutta pitäisi myös tietää että se ei ole kovinkaan paljoa vaadittu. On sivistynyttä tietää ym. asiat, mutta se on eri asia kuin viisaus. Viisautta on osata välttää tilanteita, joissa sinut voidaan hakata verbaalisesti teho-osastolle lainaamalla sitaattejasi “poliittisesta blogistasi”.
Kukin taplaa tyylillään, mutta tämä on jo, noh, surullista.